Natiivitutkimus
Suurimman osan röntgenissä tehtävistä tutkimuksista muodostavat ns. natiivitutkimukset. Tavallisimpia kuvauskohteita ovat keuhkot ja luut. Radiologi antaa lausunnon röntgenhoitajan ottamista kuvista. Kuvauksia voidaan tehdä myös osastoilla siirrettävällä laitteella, jos potilasta ei voida liikutella.  
Verityhjiö
Verityhjiö on kirurgiassa yleisesti käytetty laite, jolla voidaan estää verenkierto leikattavassa raajas-sa. Tällöin näkyvyys leikkausalueelle paranee ja leikkausaika lyhenee. Verityhjiön käyttöön liittyy kuitenkin mahdollisuus vakaviin komplikaatioihin, joista hoitohenkilökunnan tulee olla tietoisia

Procroskopia (Peräaukon tähystys)
Proktoskopiassa peräsuoli tutkitaan lyhyellä ja ohuella suoralla putkella, proktoskoopilla. Peräsuolen tähystyksellä tutkitaan esim. peräpukamia ja haavaumia. Toimenpiteen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja ja hoitaa peräpukamia.
Procroskopia on täydentävä tutkimus, jota käytetään esimerkiksi pukamahoitojen yhteydessä.

Rectosskopia (Peräsuolen tähystys)
Rektoskopiassa peräsuoli tutkitaan ohuella suoralla putkella, rektoskoopilla. Peräsuolen tähystyksellä tutkitaan esim. peräpukamia ja haavaumia. Toimenpiteen yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa koepaloja.
Rectosskopia on peräaukon ja peräsuolen tutkimus.

 Verinäytteet viitearvot
Viitearvojen (viitevälin) sisällä tulos on vielä "normaali".
Terveistä henkilöistä viidellä henkilöllä sadasta (5 %:lla) tulos on hieman alle tai yli viitearvon. Lievät poikkeamat eivät siis välttämättä merkitse tautia.

Leukosyytit, verestä, B-Leuk, aikuisilta minimi viitearvo 3,5, maksimi viitearvo 8,2
Hemoglobiini, verestä, B-Hb, miehiltä minimi viitearvo 134, maksimi viitearvo 167
Erytrosyytit, verestä, B-Eryt, Naisilta minimi viitearvo 3,9, maksimi viitearvo 5,2

Trombosyytit, verestä, B-Trom , aikuiselta minimi viitearvo 150, maksimi viitearvo 360

B-Eryt, Minimi viitearvo 4,25, maksimi viitearvo 5,70
L-Lymf (A) , minimi viitearvo 20, maksimi viitearvo 45
B-Krea , miehellä minimi viitearvo 60, maksimi viitearvo 100 millimoolia litrassa
Kolesteroli, fP-Kol
fP-Glukoosi, fP-Gluk minimi viitearvo 4.0 , maksimi viitearvo 6.0 millimoolia litrassa 
P-Alaniiniamiinotransferaas, P-ALAT, minimi viitearvo 10, maksimi viitearvo 45 (U/l)
P-Kreatiini, P-Krea, minimi viitearvo 50, maksimi viitearvo 90 

Hoitajan turva

Äkkitilannestressi
 Äkkitilanne stressi on tilanne, jossa henkilö kokee ahdistusta tilanteen vaativuuden takia. Stessitilanne on verrannollinen onnettomuuden tai tapahtuman vakavuuteen. 
Tilanteita jossa äkillinen stressi voi puhjeta on esim. kuoleman tapaukset, vakavat onnettomuudet ja tapaturmat tai tilanteet,joissa hoitaja kokee oman henkensä tai fyysisen koskemattomuutensa uhatuksi.
Sosiaalinen tukiverkko, perhe ja hyvä työryhmä sekä koulutus ja valmisstautumine poikkeuksellisiin tilanteisiin minimoivat alttiutta äkilliselle stressireaktiolle. 
Stressitilan hoidossa nopealla jälkipuinnilla ja hoidolla estätään tilanteen kroonistuminen traumaperäiseksi stressioireyhtymäksi. 

Defusing (Purkamiskokous)
Defusing pidetään välittömästi tapahtuneen jälkeen. Esim. pahassa kolaritilanteessa auttaneet voivat keskustella tapahtuneesta ja purkaa tuntemuksiaan. Ennen työvuoron päätyttyä yhdessä hoitotilanteen kohdanneet pitävät purkautumiskokouksen , jolloin työntekijät pääsevät viipymättä käsittelemään tapahtunutta.  Purkautumiskokous vähentää syyllisyiden tunteita ,vähentää yksinpohdiskelua tilanteesta ja tuottaa uusia valmiuksia kohdata äkillisiä vaikeita tilanteita. 
Mitä debriefing on? (Draumaattisen tapahtuman psykologinen jälkipuinti)
Debriefing on jäsentynyt ja ammatillisesti ohjattu tilaisuus. Tämän tilaisuuden tavoitteena on jäsentää tapahtunutta, tukea tilanteesta riippuen surutyön käynnistymistä ja lisätä osallistujien tapahtumaan liittyvien tunnereaktioiden ymmärrystä. 1-3 päivän jälkeen tapahtuneesta järjestetään debriefin yleensä. Sokkivaihe on tässä kohtaa jo väistynyt ja osallistujat pystyvät jäkipuintityöskentelyyn. 
Traumaattisen tilanteen kokenut saattaa näennäisesti olla rauhallinen ja henkilö voi käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 
Työntekijää joka on kokenut traumaatisen tilanteen ei kuitenkaan saa jättää yksin. 
Vetäytymisestä, tunteiden lamaantumisesta ja alkuturtumasta voi seurata äkillinen kiihtymys ,jopa sekavuus.  
Jos työntekijälle on  sattunut traumaattinen tilanne on kannattavaa järjestää hänelle saattaja/hakija tai ohjata hänet lääkärille.  Ensimmäisen vuorokauden aikana ei saa jättää trauman kohdannutta henkilöä yksin.

Hoitajan turva

Päihteiden käyttäjän kohtaaminen
Humalaiset potilaat ja saattajat ovat tavallinen näky terveydenhuollon eri toimintayksiköissä. Suurin osa päihteiden käytöstä suomessa on alkoholon käyttöä. Alkoholin käyttö on lisääntynyt entisestään viime vuosina.  Alkoholiin liittyvät haitat ja ongelmat tulevat olemaan tuleivaisuudessa terveys- ja sosiaalipalvelujen haasteena.
Sekakäytöllä voidaan pyrkiä vahvistamaan päihtymystilaa tai tavoitella pitkäkestoisempaa vaikutusta.
Myös lääkinnällisessä käytössä olevat lääkeaineet voivat päätyä päihdekäyttöön.
Suomessa huumausainepolitiikan tavoitteena on huumausaineiden käytön ja leviämisen ehkäiseminen.

Ongelmakäyttäjät
Kohdatessa humalainen asiakas ei automaattisesti oleteta hänen olevan alkoholisti. Huumehoitotiedonkeruun mukaan vuonna 2002 päihdehoitoon hakeutuneiden huumeasiakkaiden keski-ikä oli 26v.
Päihdehoitoon hakeutuneilla ensisijaisena päihdeongelmana olivat opiaatit (28%) ja stimulantit (28%). Muita hoitoon hakeutumisen syitä olivat alkoholiin liittyvä huumeidden sekakäyttö (20%) ja kannabiksen käyttö (18%). 3/4 ilmoitti käyttäneensä huumeita joskus myös pistämällä.

Hoitoon hakeutumisen syyt ja tunnuspiirteet
Hoitoonhakeutumisen syitä voivat olla huumeiden käyttöön liittyviä terveysongelmia, päihtymystila, yliannostus , tapaturma  tai halu päästä eroon päihderiippuvuudesta. 
Päihdekäyttäjien hoitoon toimittamiseen ja hakeutumiseen muualle kuin ,esim. päihdevieroitusyksikköön liittyy usein ongelmien äkillinen ja yllättävä ilmaantuminen. Esim kirurgiselle osastolle hoitoon otettua huumekäyttäjä ei välttämättä ole hoitoon tullessaan miettinyt käytöstä vieroittumista. Tästä seuraa vieroitusoireet ja hoidon turvaamiseksi joudutaankin usein harkitsemaan korvaavaa lääkitystä. 
Kohtaamista ja tutkimuksia hankaloittaa usein se ,että potilas pyrkii salaamaan huumeidne käyttönsä.
Usein potilaann/asiakkaan hoitodokumentista tulee ilmi ,että vastaavia tilanteita on ollut aiemminkin. On myös potilaita jotka puhuvat huumeongelmastaan avoimesti. 
Päihdekäyttäjän käytös on usein tarkoistushakuista. Omaa etua ja oikeuksia vaaditaan määrätietoisesti. Potilas ei ole halukas keskustelemaan vaihtoehdoista eikä ole valmis mihinkään kompromisseihin, voi myös kuulla itsemurha- ja yliannostusuhkauksia tai syytöksiä siitä ettei hoitohenkilökunta halua auttaa.
Pitkään huumeita käyttänyt elää huumemaailmassa ja omaksuu sen arvot ja normit, se tarjoaa käyttäjälle käyttäytymissäännöt ja selviytymiskeinot. 
Viranomaisten kohtaaminen voi olla käyttäjälle stressitilanne, johon hän yrittää valmistua etukäteen miettimällä miten selittäisi asianssa, kyseenalaistaminen saa nopesti käyttäjän kihtymään ja pois tolaltaan. 
Vuorovaikutustilanteissa työntekijän on toimittava johdonmukaisesti sekä rajattava keskustelu ja toiminta aiheen mukaan. Hoitajan taito ilmaista rehellisesti ja suoraan se , mitä on aikonut snaona ,lisää luottamusta. Ongelmakäyttäjää tulee kuunnella ja antaa mahdollisuus ilmaista oma mäkökantansa. Rauhallisuus, selkeys ja asiallinen toiminta auttavat selviytymään tistiriitatilanteista.  

Ongelmakäyttäjän tunnistaminen
Pitkään jatkunut huumeiden käyttö aiheuttaa monia vaivoja ja ongelmia, joiden vuoksi ongelmakäyttäjä joutuu turvautumaan erillaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Arviomalla heidän hoidon tarpeensa ja oikea hoitopaikka minimoidaan huumeiden haitat. Huumeiden käyttö tunnistetaan päihdeanamneesilla ja varmennetulla huumeseulalla. 

Terveysongelmat  
Päihteiden käyttö aiheuttaa monia somaattisia terveysongelmia. Käyttötavat, aineiden epäpuhtaudet, lisäaineet ja suuret kerta-annokset aiheuttavat terveysriskin.
Huumeista, niiden käyttötavoista ja aineiden epäpuhtauksista johtuvia terveysongelmia ovat: Ihon ja pehmytkudosten tulehdukset, laskimotulehdukset, pistoskohtien bakteeritulehdukset, märkäpesäkkeet, sepsis, sydämen  sisäkalvon ja läppien tulehdukset, keuhkoputkentulehdukset, keuhkokuume, epileptiset kohtaukset, aivohalvaus, aivoverenvuoto, aivoinfarkti, rabdomyolyysi (munuaisten vajaatoimintaa), ruokahaluttomuus, laihtuminen, hampaiden reikiintyminen, ummetus, ripuli, kuukautishäiriöt, veritse tarttuvat virustaudit.

Pitkäaikaiskäyttö ja mielenterveysongelmat
 Vieroitusoireet  voivat vaikuttaa mielenterveyongelmilta. Opiaattien vieroitusoireeet voivat heijastua kuukausia kestävänä masentuneisuutena ja mielihyvän häviämisellä. Huumeiden käyttö voi laukaista skitsofrenialle tyypillisiä psykoottisia oireita. Myös persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä, ne voivat olla seurausta pitkään jatkuneestä huumeiden käytöstä. 
Toiminnassa ja käyttäytymisessä vallitsevia piirteitä ovat välinpitämättömyys kanssaihmisiä ja heidän oikeuksiaan kohtaan, myös empatian puute ja välinpitämättömyys huumeiden käyttöön ja hankkimiseen liittymättömiä asioita kohtaan on hyvin tavallista.
 Usein potilaat kärsivät ahdistuksesta ja unettomuudesta, mikä voi johtua huumeiden ja lääkkeiden vieroitusoireista sekä voimakkaasta riippuvuudesta. 

Ennakointi 
Potilaasta saatavat esitiedot ja ensivaikutelma kertovat paljon mahdollisista turvallisuusriskeistä. Lisäksi tiedetään perusasioita päihteidenkäyttäjistä, voidaan jo ennalta suunnitella hoitotilanteet turvallisemmiksi.
Lyhyt haastattelu ja yksinkertaiset kysymykset auttavat saamaan nopeasti kuvan potilaan elämäntilanteesta. Vanhat sairauskertomukset ja muut tiedot toimivat hyvin tukena. 
Kerätessä tietoa potilaasta tulee huomioda nämä asiat: Sosiaalinen tilanne, Säännöllinen lääkitys ja siitä vastaava lääkäri, Aikaisemma hoitokontaktit, todetut sairaudet, lähiomaiset, päihteiden käyttö.

Hoitajan valmiudet huumeongelmaisen kohtaamiseen  
Henkilökunnan asenteet ja tietämys ohjaavat vuorovaikutustilanteiden kehitystä ja heijastuvat toiminnassa. Se miten potilaaseen suhtaudutaan, on keskeinen tekijä hoidossa.
On tiedostettava huumeongelmaisen kohtaamiseen liittyvät tunteensa, asenteensa ja ajatuksensa. 
Huumeongelmaisella on oikeus saada tarvitsemaansa asiallista ja hyvää hoitoa. 
Kohtaamistilanteita on hyvä miettiä ennalta, se auttaa johdonmukaisessa toiminnassa. 
Hoitajalta vaaditaan riittävää tietoa huumeista, käyttäjämaailmasta, terveysongelmista ja palvelujärjestelmästä. 
Riittävän teoriatiedon ohella sujuva yhteystyö ja vuorovaikutus perustuvat huumeongelmaisen mahdollisuuteen tulla kuuluksi. Potilaan omat ajatukset ja kokemukset auttavat hoitjaa ymmärtämään hänen alakulttuuria ,jossa hän elää.  

Saattajat ja vierailijat  
Terveydenhuollon työpisteissä esiintyy paljon potilaan läheisten, saattajien tai vierailijoiden aiheuttamia uhkaavia tilanteita ja jopa suoraa vävivaltaa. Häiriökäyttäytymis syyt ovat pitkälti samoja kuin potilailla. 
Henkilökunnan valppaudella ja nopealla ongelmallisiin tilanteisiin puuttumisella on erittäin suuri merkitys estäessä väkivaltaisten konfliktien syntymistä hoitoyksikössä.
Vierailijoiden määrää rajoitetaan usein jo potilaan toipumisen vuoksi. jos arvioidaan, että vierailijat ovat riski turvallisuudelle, pääsyn estäminen tai rajoittaminen on perusteltua. 
Onnistuneiden ja turvallisten rajoitusten perusedellytys on työyksikön yhteinen lina, johon kukin työntekijä sitoutuu.  

Hoitajan turva

Vahingon sattuessa

Syitä lisääntyneisiin yhteydenottoihin potilasasiamiehiin ovat mm. potilaiden ja heidän edustajinsa valveutuneisuus, sosiaali- ja terveydenhuoltoa vaivaava resurssipula sekä potilaiden moniongelmisuus. Yleisin yhteydenotto syy on potilasvahinkoepäilyt (49%).
Yhteydenotot kirjaa potilasasiamiehet omissa yksiköissään.
Eniten yhteydenottoja potilasasiamiehiin tulee kirurgian erikoisalalta - runsas toimenpiteiden määrä yleensä merkitsee suurempaa komplikaatiomäärää. 
Kohtelu ja käytö mikä koostuu henkilökunnan käytöksestä, potilaan kohtelusta ja itsemääräämisoikeuteen sekä alaikäisne potilaan asemaan liittyvistä asioista (19%).
Salassapitoon ja tietojen saamiseen liittyvät asiat (16%) ja muu asiaryhmään kuuluu lukuisia pieniä asioita (16%).
Yhteydenotoista 2-4% johtaa muistutuksiin/jatkotoimenpiteisiin.
 Potilaan valitustiet
 Potilaalla on runsaasti mahdollisuuksia saada asiansa valvontaviranomaisten käsiteltäväksi, esim. terveydenhuollon omat valvontaviranomaiset ja hallintotuomioistuimet.
Potilasvahinkokeskuksessa arvioidaan, onko vahinko potilasvahinkolain mukainen. Jos kyseessä on potilasvanhinko, selvitetään mahdollisen korvauksen suuruus.

-Muistutus , on nopea ja joustava tapa esittää mielipide hoitoyksikölle.
 -Kantelu lääninhallitukselle
-Valitus lääninoikeudelle, potilas voidaan määrätä vastentahtoiseen hoitoon mielenterveyslaissa annetuilla perusteilla
-Kantelu Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle, jos epäillään, että hoidosta on aiheutunut potilaan vaikea vammautuminen tai menehtyminen, kantelu ohjataan TOE:lle.

Vastuukysymykset 
Hoitovirheeseen liittyvät vastuukysymykset vaihtelevat suuresti. 
Asian selkeyttämiseksi potilasvahinkotyypit ja niihin liittyvät vastuukysymykset on jaettu neljään pääryhmään:
1. lääkeaineisiin ja niiden annosteluun liittyvät vahingot
2.hoitotoimenpiteisiin liittyvät vahingot
3. tapaturmat
4.muut vahingot 

Avoimuus vahinkotilanteissa
Sosiaali-ja terveyshuollon ammattilaisen on kannettava vastuu ikävissäkin tilanteissa. Pahin tilanne potilaan kannalta on se, ettei kukaan kerro, mitä on tapahtunut, mutta henkilökunnasta huomaa ,ettei kaikki ole kohdallaan. On erittäin tärkeää ilmoittaa mahdollisesta virheestä!
Välittömästi vahingon tapahduttua kannattaa ottaa myös yhteys lähimpään esimieheen ja käydä asia hänen kanssaan rehellisesti läpi. Näin työnantajan tai esimiehen on helpompi varautua asian jatkoselvittelyyn.
Myös erilaiset ammattiliitot ja niiden alaosastot tarjoavat juridisia neuvoja ja lakimiespalveluja jäsenilleen.
Potilasvanhinkoihin liittyvä lainsäädäntö   
Terveyshuoltoalan ammattilaisilla pätee tavalliset yhteiskunnan oikeudelliset normit, ei ole erityisasemia. 
Suurimpaan osaan terveydenhuoltoalan vahinkotapauksista sovelletaan rikoslain eri kohtia. Jotta varsinainen oikeudellinen vastuu syntyisi, on toiminnan oltava virheellistä ja hoitohenkilökunnalle syyksi luettavaa. 
Tämän rikosoikeudellisen vatuun muodostuminen edellyttää, että kyseessä ollutta tekoa tai laiminlyöntiä voidaan pitää tahallisena tai tuottamuksellisena. 
Rikosprosessin kulku
-Rikollinen teko tai laiminlyönti
-Ilmoitus poliisille
-Esitutkinta
-Syyttäjän harkinta
-Tuomioistuinkäsittely
-Tuomioistuimen päätös

Vahinkokorvaus
Vahingonkorvausoikeuden säännösten mukaan kukin vastaa teoistaan ja esimies vastaa osittain alaistensa teoista.  Vahingonaiheuttaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka on aiheuttanut tuottamuksellisesti tai tahallisesti. Vahingonkorvaukseen voidaan tuomita, vaikka syytteessä mainittu teko ei olisi rikos tai syyte hylättäisiin. 
Myös työnantaja on velvollinen vastaamaan työntekijöidensä toimista tai virheistä. 
Terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä tapahtuneet henkilövahingot korvataan potilaalle yleensä potilasvahinkolain perusteella. Asiakas voi hakea korvausta potilasvakuutuksesta. 
Korvauksen perusteena on, että korvauksen hakija on lain edellyttämässä potilaan asemassa, sekä siihen liittyen, että työn suorittaja on terveydenhuoltoalan ammattihenkilä.

Potilasvahinkolaki 
Potilasvahinkolain nojalla korvataan potilaalle terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä tapahtuneet henkilövahingot. 

Potilasvahinkolain mukaan korvattavia ovat: hoitovahinko, sairaanhoitolaitteen tai -välineen vika, infektiovahinko, tapaturmavahinko, hoitohuoneiston tai laitteiden palosta tai muusta äkillisesti tapahtumasta aiheutunut vahinko, lääkevahinko sekä kohtuuton vahinko. 
Vahingonkorvauslaki
Vahingonkorvauslakia sovelletaan erilaisten henkilö- ja esine vahinkojen korvaamiseen. Sitä käytetään myös pohjana, jos mahdollinen vahinko ei kuulu potilasvahinkolain piiriin. Jos vanhinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessa, rangaistavaksi säädetyllä teolla tai muilla erityisen raskauttavilla syillä, käsittää laki myös hyvityksen sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Tilanteiden kärjistymisen ennaltaehkäisy 
Huolellinen kirjaaminen
Kaikki ongelmatilanteet kannattaa kirjata huolellisesti. Hyvän kirjaamisen voidaan katsoa olevan hoidon laadun sekä ammattitaidon mittari. Lisäksi se turvaa potilaan oikeudet ja saattaa pelastaa hoitajan monelta mielipahalta.
Todellinen ammattilainen pystyy rehellisesti myöntämään ne osa-alueet, joissa hän ei ole vahvoilla ja joissa ei tunne suoriutuvansa senhetkiseillä resursseilla. Potilasturvallisuus on avainsana. 

KIITOS JA ANTEEKSI
Hyviin käytöstapoihin kuuluu hoitohenkilökunnan esittely asiakkaalle, nimineulan joista ilmenee koulutus ja tehtävänkuva. Joskus kyky pyytää anteeksi voi olla erittäin hyödyllinen taito. Anteeksi pyytäminen on vahvaa näkemystä omasta ammattitiadosta. Ammattilaisella on joskus varaa erehtyä ja todeta, että tarvitsee esim. toimenpiteen suorittamiseen lisää apua. 
 

Hoitajan turva

Paloturvallisuus (referaatti)

Tulipalot ovat aiheuttaneet hoitolaitoksissa henkilövahinkoja ja taloudellisia menetyksiä. Paloturvallisuus tieto on hoitolaitoksissa usein suppeaa, syy tähän on riittämätön koulutus ja kiire mikä saa henkilökunnan keskittymisen vain hoitotyöhön.
Lisäämällä henkilökunnan kouluttautumista paloturvallisuuteen lisäämme samalla kaikkien turvallisuutta. 
Tulipalo tilasta pitää päästä pois 2-3 minuutissa. Poistumisen tulee olla mahdollista riippumatta toimintakyvystä, omatoimisesti tai autettuna, missä tilanteessa hoitotyöntekijän osuus korostuu. 
Paloturvallisuus on osa hyvää ja laadukasta hoitotyötä.

Jotta osaisi alkusammutuksen ja vaaratilanteissa toimimisen tulee ymmärtää ,miten tulipalo kehittyy. 
Tulipalo vaatii toteutuakseen neljää peruselementtiä: lämpötila, happi, syttyvä aine ja häiriintymätön kemiallinen ketjureaktio. 
Sammutustyö perustuu siihen ,että kun näistä neljästä tekijästä yksikin saadaan poistettua, palaminen Esim. sammutuspeitteellä tukahduttaessa happi poistetaan palotapahtumasta. 
Hehkupalot ovat poikkeuksia normaalista palotapahtumasta, esim. metalliaineiden palot. 

Vaikka palotilat voivat vaihdella, löytyy niistä paljon samanlaisia piirteitä. Palotila on suljettu tila, mikä vaikeuttaa palamisilman saantia ja savunmuodostusta, tämä hidastaa palamisprosessia.
Kuuman savun aiheuttama lämpöenergian takaisinvirtaus palopesäkkeeseen puolestaan kiihdyttää paloa. 
Huoneistopalo alkaa yleensä niin, että jokin esim. jokin huonekalu syttyy. 
Huoneistopalossa on kolmevaihetta: syttymisvaihe (alkaa palon syttymisestä, on sammutettavissa alkusammuttimella), täydenpalamisen vaihe (palaa kaikki mahdollinen palava materiaali, esim. seinien pinnote) ja jäähtymisvaihe (palon lämpötila alenee, seinä- ja lattiapinnat edelleen kuumia. 
Tulipalon mukana tulleet palokaasut ja savu heikentävät näkyvyyttä ja hankaloittavat ulosmenoteille pääsyä.
Savu mikä heikentää näkyvyyden nopesti aiheuttaa paniikkia ja epätietoisuutta.
Savun sisältämät monet vaaralliset aineet ,kuten hiilimonoksidi ja syaanidety aiheuttavat suurimman osan tulipalossa tapahtuvista kuolemista. 

Ennakointi
Suurin merkitys tulipalojen ehkäisyssä on asenteillä ja kouluituksella. 
Myös sijaisten hyvä perehdyttäminen paloturvallisuuteen on ennakoivaa ajattelutapaa.
Varhainen asioihin puuttuminen ja ennakointi vaatii riittävää paloturvallisuusasioiden tuntemusta, riittävää käytännön osaamsista esim. alkusammutusvälineiden käytössä. 
Koulutuksilla ja harjoittelulla vähennetään myös tulipaloihin liittyvää pelkoa ja epätietoisuutta. 
Koulutusta paloturvallisuuten tarjoavat mm. pelastusviranomaiset, pelastusliitot sekä yksityiset yritykset. 
Koulutus tulee olla kaikelle henkilökunnalle ja sen tulisi olla säännöllistä ja jatkuvaa. Esim. alkusammutusta, jokaisen tulee harjoitella sitä käytännössä. Aiheeseen riittävästi perehdytetty hoitaja varmistuu jo työvuoron alussa paloturvallisuuteen liittyvistä asioista rutiininomaisesti. Hänellä on selvillä potilas- ja henkilökunnan määrä, hallitsee alkusammutuksen ja tuntee poistumisreitit. 

Turvallisuussuunnitelma
Voimassa oleva peruslainsäädäntö velvoittaa virastoa, laitosta, rakennuksen omistajaa ja haltihaa, teollisuus- ja liiketoiminnan harjoittajaa sekä muuta yhteisöä ehkäisemään toimintakohteessaan vaaratilanteiden syntymistä sekä varautumaan henkilöiden omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa. Varautuminen pelastustoimenpiteisiin, joihin kyseinen kohde ja sen henkilöstö omatoimisesti pystyvät. Laki vaatii laatimaan turvallisuussuunnitelman. 

Turvallisuussuunnitelmassa tulee selvitä mahdolliset vaaratilanteet ja niiden vaikutukset, vaaratilanteiden ehkäisytoimenpiteet ja suojautumismahdollisuudet, turvallisuushenkilöstön varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön perhedyttäminen turvallisuussuunnitelmaan, tarvittava turvallisuus- ja suojelumateriaali, toimintaohjeet erilaisten vanhinko-, vaara- ja onnettomuustilanteiden varalle. 

Palovaroitin
Pelastuslainsäädäntö edellyttää, että asunnoissa, hoitolaitoksissa ja majoitustiloissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia.  Laitteiden hankkimisesta vastaa huoneiston haltija tai hoitolaitoksissa esim. toiminnanharjoittaja. 

Automaattinen paloilmoitinjärjestelmä
Vanhainkodeissa ja sairaaloissa edellytetään rakentamismääräysten mukaan automaattisten paloilnoitinlaitteen rakentamista . Paloilmoitin välittää tiedon palosta hätäkeskukseen . Hätäkeskusyhteyden lisäksi ilmoittimeen voi liittyä ohjausjärjestelmiä, jotka rajoittavat palon etenemistä, esim. palo-ovien sulkeminen , sammutusjärjestelmän laukaiseminen, ilmastoinnin pysäytys tai savunpoistolaitteiston käynnistys.

Palo-osastointi ja palo-ovet
Rakenteellinen paloehkäisy on tärkeä osa rakennusten suunnittelua. Julkisissa rakennuksissa merkitys korostuu. Rakenteellista paloehkäisyä ovat automaattiset ilmoitin- ja sammutuslaitteet, savunpoistojärjestelmät, uloskäytävät sekä palo-osastointi.

Uloskäytyävät
Turvallisuuslaissa käsitellään uloskäytäviä ja pelastautumisteitä sekä niihin liittyvää hätävalaistusta. Turvalliset ja toimivat poistumisreitit tulipalossa tai muussa hätätilanteessa ovat erittäin tärkeitä. Hätätilanteiden varalta rakennuksessa tulee olla helppokulkuisia ja sopivasti sijoitettuja uloskäytäviä. Hyvän kulkureitin edellytys on ,että myös liikuntarajoitteiset pystytään kuljettamaan riittävän nopeasti. 

Alkusammuttimet: Sammutuspeite, pikapaloposti (koostuu, 20-30m mittaisest ikumiletkusta joka on varustettu suutinkappaleella), sankoruisku (sammutusaineena vesi), hiilidioksidisammutin (soveltuu hyvin sähkölaitteiden ja syttyvien nestepalojen sammuttamiseen ja kohteisiin joihin jauhe ei sovi), jauhesammuttimet, nestesammuttimet (soveltuu orgaanisten aineiden, nesteiden ja sähköpalojen sammuttamiseen.

Toiminta tulipalo tilanteessa 

1. Varoita -muita vaarassa olevia
2. Pelasta -Itsesi ja muut vaarassa olevat 
3. Hälytä 112 - Mitä on tapahtunut? , missä on tapahtunut?, onko ihmisiä vaarassa?, katkaise puhelu vasta kun olet saanut siihen luvan.
4. Sammuta -Sammuta alkupalon lähimmällä alkusammuttimella 
5. Rajoita -Sulje palopaikalle johtavat ovet ja ikkunat
6. Opasta -Lähetä joku tai mene itse pelastushenkilöstöä vastaan

Hoitajan turva

Osastotunti ja turvallisuussuunnitelman päivttäminen

Suunnittelimme yhdessä ohjaajani kanssa osastotuntuntia ja etukäteen, mitä tarvitsemme (Sänky,pelastuslakana, turvallisuussuunnitelma)
Kokosimme työntekijät yhteen tilaan, kerroimme ,että turvallisuussuunnitelma on päivitetty ja kaikkien tulisi lukea se lävitse, kerroimme mitä keskeiset asiat siitä. 
Jaoimme ryhmän aamuvuorolaisiin ja iltavuorolaisiin (6 ja 6) 
Ensimmäisenä aamuvuoro: toiset kolme kokeili sängyllä, yksi potilaana ja kaksi siirsi sängyllä sovittuun aulaan. Sängyllä siirto oli nopeaa ja kulku esteetöntä. 
Jos kuitenkin tulipalon sattuessa sänky jostain syystä on jumittunut ,toinen siiirtovaihtoehto on pelastuslakana ,joka on patjan alla. 
Toinen ryhmä kokeili pelastuslakanaa, yksi potilaana :patjalla ,pelastuslakanan vyöt laitettiin potilaan ympärille ,jottei siirrossa sattuisi muita tapaturmia. Kokeilimme ensiksi niin ,että molemmissa päissä on yksi hoitaja. Siirto oli hidasta ja raskasta. Sitten kokeilimme niin ,että molemmat hoitat meinivät samaan päähän, siirto onnistui todella hyvin. Se oli kevyttä ja nopeaa, aikaa säästävää, potilaallekkin parempi sillä jalat saivat olla suorana. 
Kun ensimmäinen ryhmä oli saanut kokeiltua sängyllä ja lakanalla siirtoa vaihdettiin toiseen ryhmään. Ja samalla kaavalla mentiin.
Tulimme siihen tulekseen, että sängyllä on nopeampaa ja voimia säästävämpää, mutta jos jostain syystä sängyllä ei saada siirrettyä  on pelastuslakana hyvä vaihtoehto.
Selvitimme harjotussiirtojen yhteydessä myös pelastusreitit ja harjoituksen aikana tuli monia todella hyviä kysymyksiä ,joita kukaan ei aikasemmin ollut tullut edes ajatelleeksi.
Sain hoitajilta hyvää palautetta ja osastotunti oli mieleinen ,sillä nyt jos tulipalo tulisi on tietoa ja taitoa paremmin lähteä siirtämään asukkaita turvaan.

Turvallisuussuunnitelma oltiin päivitetty vuosi sitten, eli vuoden välein tulee päivittää sitä. Suunnitelmassa ei ollut paljoa päivitettäviä asioita, lähinnä päivämäärien muuttelua ja henkilökunnan nimien ja puhelinnumeroiden lisäämistä.

 Maija Meikäläinen 85v. 
-Leskirouva
-hyvä näkö
-Paljon sairauksia
-Masennus
-Tasapaino häiriöitä
-Suuri lääkitys
-Aivoinfarktin jälkitila
-Keuhkoahtaumatauti
-Kaksisuuntainen mielialahäiriö 
Elämisen toiminnot:
Turvallisen ympäristön ylläpitämiseksi hänen luonaan kävi kotihoito noin 2x kertaa viikossa ja hänen tyttärensä kävivät siellä melkein päivittäin, he pystyivät tarkistamaan ympäristön niin ,että se olisi ollut mahdollisimman esteetön ja turvallinen. Hän itse oli sen verran hyvässä kunnossa, että pystyi siirtää pieniä esteitä pois ja pystyi siivota esim. lattialle läikähtäneen vesitahran ,jottei hän liukastuisi siihen.
Viestiminen tapahtui puhumalla, toki aivoinfarkti oli vaikuttanut puhumeentuottaja osaan aivoissa ,minkä takia puhe oli hieman hidasta ja joskus jotkut sanat saattoivat olla hieman hakusessa. 
Viestiminen kasvoilta oli hankalaa, sillä hänellä oli ollut syöpä poskessa minkä takia ihoa oltiin jouduttu siirtää pakarasta poskeen ja tämän jälkeen ilmeitä oli mahdoton tuottaa. Silmistä huomasi hänen ilonsa. 
Hengittäminen oli hieman hankalaa, sillä hän sairasti keuhkoahtauma tautia ,mikä oli edennyt jo aika pitkälle. Lääkityksen avulla hengitys saatiin kuitenkin pysymään siedettävänä. 
Syöminen ja juominen alkoivat olemaan pakkopullaa, sillä makuaisti oli kadonnut aivoinfarktin myötä. Hän kuitenkin tiesi ,että jos ei syö ei kuntokaan parantuisi. Hän söi ateriapalvelun tuomia ruokia ja omia välipaloja vielä lisäksi.
Erittäminen ,hän pystyi käymään itse vessassa tarpeillaan ja pystyi tekemään itsellensä pienet aamupesut. Hänen verenkiertonsa oli sen verran heikko, ettei hän hikoillut juuri ollenkaan.
Aamupesut hän pystyi tekemään itse, mutta suihkussa käymiseen hän tarvitsi tyttäriensä apua. Kerran viikossa tyttäret kävivät pesemessä hänet. Pukeutumaan hän pystyi itse.
Kehonlämmöstä hän huolehti pukeutumalla lämpöisiin villavaatteisiin ja kämppä oli hänellä melko lämmin, myös lämmin juoma auttoi kehonlämpöön useasti.
Sisällä hän liikkui kepin ja seinissä olevien tukien alulla, kävely oli hidasta ja hieman kankeaa,mutta niinkun hän itse sanoi: hitaasti, mutta varmasti. Ulkona hänellä oli apunaan rollaattori ja avustaja, yksin hän ei liikkunut ulkona.
Hän kävi Honkalassa päivätoiminnassa kerran viikossa, jossa hän myös söi niinä päivinä muiden päivätoiminnassa olleiden kanssa. Lukeminen oli hänen lempiharrastus, se auttoi pahaanmieleen ja moneen vaivaan. Olihan hän kirjaston hoitaja ammatiltaankin. 
Sukupuolisuuden hän ilmaisi näteillä vaatteilla ja joka päivä herättyään ja aamupesut tehtyään tuli huuliin laittaa kerros huulipunaa ja poskille hieman poskipunaa, hän rakasti olla aidosti nainen. 
Hän nukkui yössä noin 5tuntia, unta ei vaan riittänyt enempää. Päivällä hän tykkäsi ottaa pieniä päiväunia, varsinkin synkkinä päivinä. 
Kuolema oli hänen elämässään ollut läsnä useasti. Kaikki hänen parhaat ja läheisimmät ystävät olivat kuolleet ja hänen rakas miehensäkkin oli kuollu muutamisen vuotta sitten. Hän kertoi ,että olisi halunnut kuolla samaan aikaan kun miehensä.
Elämisen toimintoihin vaikuttavat tekijät
Fyysiset:  Monet sairaudet vaikkuttavat fyysisesti hänen elämäänsä, ei voi matkustella eikä tehdä tiettyjä rakkaita asioita jota hän on voinut tehdä kun oli vielä terve. 
Psykologiset: Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus ovat rajoittaneet hänen elämäänsä paljon. Pitkät masennusjaksot ja vahva lääkitys ovat vaikuttaneet hänen mieleensä. 
Sosiokulttuurinen: Tyttäret hänet aikanaan innosti Honkalan päivätoimintaan, lähtö sinne oli nihkeää, mutta siellä olon jälkeen hän koki olonsa elivoimaisemmaksi. Innostaminen harrastuksiin toi hänelle elämäniloa.

Riippuvuus- riippumattomuus jatkumo:
Hän tarvitsi keskivertaisesti apua hoitotyöntekijöiltä. Pari kertaa viikossa kotihoito kävi ja terveydentilan muutoksen tiimoilta lääkärikäyntejä. Hän ei kuitenkaan herkästi mennyt lääkäriin tai hoitajan pakaille ylipäätänsä.