Maija Meikäläinen 85v. 
-Leskirouva
-hyvä näkö
-Paljon sairauksia
-Masennus
-Tasapaino häiriöitä
-Suuri lääkitys
-Aivoinfarktin jälkitila
-Keuhkoahtaumatauti
-Kaksisuuntainen mielialahäiriö 
Elämisen toiminnot:
Turvallisen ympäristön ylläpitämiseksi hänen luonaan kävi kotihoito noin 2x kertaa viikossa ja hänen tyttärensä kävivät siellä melkein päivittäin, he pystyivät tarkistamaan ympäristön niin ,että se olisi ollut mahdollisimman esteetön ja turvallinen. Hän itse oli sen verran hyvässä kunnossa, että pystyi siirtää pieniä esteitä pois ja pystyi siivota esim. lattialle läikähtäneen vesitahran ,jottei hän liukastuisi siihen.
Viestiminen tapahtui puhumalla, toki aivoinfarkti oli vaikuttanut puhumeentuottaja osaan aivoissa ,minkä takia puhe oli hieman hidasta ja joskus jotkut sanat saattoivat olla hieman hakusessa. 
Viestiminen kasvoilta oli hankalaa, sillä hänellä oli ollut syöpä poskessa minkä takia ihoa oltiin jouduttu siirtää pakarasta poskeen ja tämän jälkeen ilmeitä oli mahdoton tuottaa. Silmistä huomasi hänen ilonsa. 
Hengittäminen oli hieman hankalaa, sillä hän sairasti keuhkoahtauma tautia ,mikä oli edennyt jo aika pitkälle. Lääkityksen avulla hengitys saatiin kuitenkin pysymään siedettävänä. 
Syöminen ja juominen alkoivat olemaan pakkopullaa, sillä makuaisti oli kadonnut aivoinfarktin myötä. Hän kuitenkin tiesi ,että jos ei syö ei kuntokaan parantuisi. Hän söi ateriapalvelun tuomia ruokia ja omia välipaloja vielä lisäksi.
Erittäminen ,hän pystyi käymään itse vessassa tarpeillaan ja pystyi tekemään itsellensä pienet aamupesut. Hänen verenkiertonsa oli sen verran heikko, ettei hän hikoillut juuri ollenkaan.
Aamupesut hän pystyi tekemään itse, mutta suihkussa käymiseen hän tarvitsi tyttäriensä apua. Kerran viikossa tyttäret kävivät pesemessä hänet. Pukeutumaan hän pystyi itse.
Kehonlämmöstä hän huolehti pukeutumalla lämpöisiin villavaatteisiin ja kämppä oli hänellä melko lämmin, myös lämmin juoma auttoi kehonlämpöön useasti.
Sisällä hän liikkui kepin ja seinissä olevien tukien alulla, kävely oli hidasta ja hieman kankeaa,mutta niinkun hän itse sanoi: hitaasti, mutta varmasti. Ulkona hänellä oli apunaan rollaattori ja avustaja, yksin hän ei liikkunut ulkona.
Hän kävi Honkalassa päivätoiminnassa kerran viikossa, jossa hän myös söi niinä päivinä muiden päivätoiminnassa olleiden kanssa. Lukeminen oli hänen lempiharrastus, se auttoi pahaanmieleen ja moneen vaivaan. Olihan hän kirjaston hoitaja ammatiltaankin. 
Sukupuolisuuden hän ilmaisi näteillä vaatteilla ja joka päivä herättyään ja aamupesut tehtyään tuli huuliin laittaa kerros huulipunaa ja poskille hieman poskipunaa, hän rakasti olla aidosti nainen. 
Hän nukkui yössä noin 5tuntia, unta ei vaan riittänyt enempää. Päivällä hän tykkäsi ottaa pieniä päiväunia, varsinkin synkkinä päivinä. 
Kuolema oli hänen elämässään ollut läsnä useasti. Kaikki hänen parhaat ja läheisimmät ystävät olivat kuolleet ja hänen rakas miehensäkkin oli kuollu muutamisen vuotta sitten. Hän kertoi ,että olisi halunnut kuolla samaan aikaan kun miehensä.
Elämisen toimintoihin vaikuttavat tekijät
Fyysiset:  Monet sairaudet vaikkuttavat fyysisesti hänen elämäänsä, ei voi matkustella eikä tehdä tiettyjä rakkaita asioita jota hän on voinut tehdä kun oli vielä terve. 
Psykologiset: Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus ovat rajoittaneet hänen elämäänsä paljon. Pitkät masennusjaksot ja vahva lääkitys ovat vaikuttaneet hänen mieleensä. 
Sosiokulttuurinen: Tyttäret hänet aikanaan innosti Honkalan päivätoimintaan, lähtö sinne oli nihkeää, mutta siellä olon jälkeen hän koki olonsa elivoimaisemmaksi. Innostaminen harrastuksiin toi hänelle elämäniloa.

Riippuvuus- riippumattomuus jatkumo:
Hän tarvitsi keskivertaisesti apua hoitotyöntekijöiltä. Pari kertaa viikossa kotihoito kävi ja terveydentilan muutoksen tiimoilta lääkärikäyntejä. Hän ei kuitenkaan herkästi mennyt lääkäriin tai hoitajan pakaille ylipäätänsä.