Potilaan oikeudet määritellaan laissa:

 -Oikeus tietosuojaan ja salassapitoonkerro keskisimmät asiat!
Hoitajalla on vaitiolovelvollisuus ja potilaalla on oikeus ja potilaalla on oikeus määrätä mihin hänen tietojansa voidaan luovuttaa.

- Oikeus tarkistaa potilasasiakirjat, kerro keskisimmät asiat!
Minulla on oikeus jos potilas on antanut luvan potilasasiakirjan katsomiseen ja/tai minulla on hoitosuhde niiden asioiden minkä vuoksi potilas on hoidossa niin niiden asioiden katsomiseen.

-Alaikäisen potilaan oikeudet, kerro oikeuksista!
Jos alaikäinen on kehitystasonsa ja iänsä perusteella kykenevä päättämään hoidoistansa  hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoaan koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen.
Jos alaikäinen ei ole kykenevä päättämään hoidoistansa ,hoidetaan häntä yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa.

- Omaisen oikeudet, kerro:
   Missä tapauksissa omainen voi saada tietoa potilaasta? tai potilaan tilasta?
Jos potilas on antanut siihen luvan.
Jos potilas mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, tärkeän hoitotoimenpiteen suorittamiselle on saatava hänen laillisen edustajansa, lähiomaisen tai muun läheisen henkilön suostumus.

  - Entä kun potilas on kuollut?
Jos omaiset epäilevät hoitovirhettä on heillä oikeus potilaan asiakirjoihin

Verinäytetutkimukset

Verinäytelyhenteet:

B= veri

fB= B1-vitamiini, verestä, paastotilassa

P= plasma

fS= A-vitamiini, seerumista, paastotilassa

fP= rauta, plasmasta, paastotilassa

3.Potilaan tulee tietää, mikä näyte häneltä tullaan ottamaan, ja pelokasta potilasta on hyvä rauhoitella, jotta näytteenottohetki olisi hänelle mahdollisen miellyttävä.

Ja tulee opastaa aamuverinäytteen ottoon siten että ei saa ruokailla ennen sitä, huulia voi kastaa ja korkeintaan lasin saa juoda vettä. Tupakoimatta tulisi olla 8-12h. Aamulääkkeiden otosta tulee jutella hoitavan lääkärin kanssa. Usein lääkkeet otetaan vasta näytteen oton jälkeen.

4.verinäytetutkimuksen normaalit viitearvot

verinäytteet:

B-Hb= hemoglobiini, B-Eryt =erytrosyytit eli punasolu ,Fb-Leuk= B-Hkr= hematokriitti on verisolujen suhteellinen osuus veren tilavuudesta, B-Trom= trombosyytit eli verihiutaleet, B-La= lasko (nousee bakteeritulehduksissa sekä sidekudossairauksissa, joissain syövissä ja kudosvaurioissa) , B-CRP= CRP ON maksasolujen tuottama valkuaisaine, B-PVK= perusverenkuva (antaa yleiskuvan verisoluista ja hemoglobiinista), P-K= kalium (veren kalium pitoisuus), P-Na= natrium (veren suolapitoisuus), P-Ca= kalsium, P-ASAT= se on entsyymi jonka arvo nousee maksasairauksissa, sydäninfarktissa, P-ALAT= Selvästi merkki maksasairauksista jos on koholla, P-AFOS= alkalinen fosfataasi on maksasoluissa toimiva entsyymi, Fs-Krea= kreatiini, liittyy lihasten aineenvaihduntaan, fp-Kol= kolesteroli, fb-kol-LDL= hyvä kolesteroli, fp-Kol-LDL= paha kolesteroli, fb-Gluk= glukoosi, B-GHb-A1C= glykoitunut hemoglobiini (koholla oleva tulos viittaa epätasapainossa olevaan diabetekseen) ,P-INR= tromboplastiiniaika, P-B12-vit= B12-vitamiini (syanokobolamiinin) tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet, Astrup=

Tähystystutkimukset

mistä tähystyksessä on kysymys? Tähystystutkimuksia tehdään ruokatorveen, mahalaukkuun, ohutsuolen alkuosaan, perä- ja paksusuoleen, kohdunsuuhun ja emättimeen sekä virtsaputken kautta virtsarakkoon. Tähystimen voi myös viedä ihon läpi esimerkiksi vatsaonteloon tai niveleen.

Tähystimellä saadaan suora kuvayhteys tutkittavaan kohtaan. Tähystyksen yhteydessä otetaan myös kudosnäytteitä, joita tutkimalla vaivan laadusta saadaan tarkempi selko. Lisäksi voidaan tehdä muita toimenpiteitä.

kuinka asiakas valmistellaan tähystykseen?Riippu tähystyksessä ,mutta esim (Gastroskopia) mahalaukun tähystykseen tulevan opastus: Ennen tutkimusta tulee olla syömättä 6h ja juomatta 2h. Edeltävänä iltana ja tutkimus aamuna ennen tutkimusta tulee välttää raakojen kasvisten syöntiä.

Ruuan 6h ennen tähystystä tulee olla helposti sulavaa keittoa jos tähystysaika on iltapäivällä tai illalla. Jos aika on aamulla tulee olla ravinnotta klo 24 jälkeen.

Tarpeelliset lääkkeet voi ottaa normaalisti tutkimuspäivän aamuna pienen vesimäärän kanssa, 2h ennen leikkausta.

Alkoholia ei tutkimuspäivänä. Gastroskopialähete ja mahdolliset röntgenkuvat tulee ottaa mukaan tutkimukseen.

mitä tutkimuksessa tapahtuu? Mahalaukku tutkitaan ohuella, taipuisalla tähystimellä, joka viedään mahalaukkuun suun kautta ja edelleen ohutsuolen alkuun. Tähystyksen yhteydessä otetaan yleensä

näytteitä, joiden ottaminen ei aiheuta kipua.

TÄHYSTYKSET

Artroskopia= Nivelen tähystys. Yleisimpiä polven tähystyksessä hoidettavia vaivoja ovat nivelkierukan repeämä, repeytyneet nivelsiteet, polvilumpion ongelmat sekä irtokappaleet. Toimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa, joka puuduttaa koko alaruumiin. Tähystin viedään polviniveleen ihoon tehtävän pienen viillon kautta. Tähystimen avulla voidaan selvitellä ongelmapolvea silloin, kuin lääkärin tekemän tutkimuksen ja kuvantamismenetelmien perusteella ei ole päästy riittävän tarkkaan diagnoosiin.

Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta miellyttävämpi.

Bronkoskopia= Keuhkoputken tähystys. Keuhkokuvassa tai muissa kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia tähystämällä. Tutkimusta ennen annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen. 

Tähystys tehdään yleensä ohuella tähystimellä, jota pystyy taivutella. Se viedään hengitysteihin joko nenän tai suun kautta potilaan maatessa tutkimuspöydällä. Aluksi tarkastellaan kurkunpään alue esim. mahdollisen kurkunpään syövän tai äänihuulihalvauksen toteamiseksi. Tähystimellä pääsee myös syvemmälle keuhkoputkistoon, jolloin voidaan silmämääräisesti tarkistaa keuhkoputkiston limakalvon kunto. Tähystimellä näkyvät keuhkoputkien kasvaimet ja esimerkiksi veriyskän aiheuttava vaurio. Tähystettäessä voidaan ottaa koepaloja samaan tapaan kuin muissakin tähystystutkimuksissa.

Erityistapaus on jos keuhkoputkeen on joutunut jokin esine. tällöin tähystys tehdään jäykällä tähystimellä jonka sisäosa on niin  laaja, että sen kautta voidaan poistaa esim väärään kurkkuun joutunut esine.Putken työntäminen keuhkoputkeen kuulostaa vaaralliselta, mutta bronkoskopia on aivan turvallinen.

Gastroskopia= Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystystoimenpide. Gastroskopia tehdään taipuisalla tähystimellä, jonka avulla lääkäri pääsee tutkimaan ihmisen yläruoansulatuskanavaa. Koepalojen otto liittyy usein tutkimukseen , jolloin koepalat tutkitaan laboratoriossa.

Nieluärsytyksen yökkäilyn takia takia toimenpide saattaa tuntua hieman epämiellyttävältä ,mutta muuten Gastroskopia on kivuton.

Gastroskopia-tutkimuksessa mahalaukkuun laitetaan ilmaa, mikä tuntuu turvotuksen tunteena tutkimuksen aikana. Tutkimuksen päätteeksi valtaosa ilmasta saadaan imettyä pois.

ERCP=  Tämä on tarpeen sillon kun potilaalla on akuutin haimatulehduksen aikana akuutti kolangiitti (krooninen, yleensä hitaasti etenevä tulehduksellinen sappitiesairaus Se johtaa maksan sisäisten ja ulkoisten sappiteiden ahtaumiin ja pitkälle edetessään estää sappinesteen virtauksen ja johtaa maksakirroosiin. Krooninen tulehdus sappiteissä lisää sappitiehytkasvaimien riskiä.)

Tutkimuksella selvitetään sappi- ja haimateiden rakennetta, ahtaumia ja tukoksia. Sitä käytetään muiden kuvantamistutkimusten rinnalla. Tutkimusten yhteydessä voidaan tehdä erillaisia toimenpiteitä sekä näytteitä tutkittavalta aluuelta pystytään ottaa. Toimenpiteitä ovat esim. sappitiehyeen kivien poistot, ahtaumien laajentaminen tai niiden hoitaminen putkien eli stenttien avulla. Mahdollisia komplikaatioita ovat sappitietulehdus ja haimatulehdus. Riski on kuitenkin pieni. RCP -tutkimukseen liittyy vähemmän vaaroja kuin sairauksiin, joiden vuoksi tutkimus tehdään.

Laparoskopia= Vatsaontelon tähystys. Se on vaativa toimenpide ja se tehdään vain erityisen painavin perustein. Tärkein syy vatsaontelon tähystykseen on kasvaintautien selvittely. Jos jollakin kuvantamismenetelmällä todetaan vatsassa kasvain, tähystysputken kautta siitä voidaan ottaa koepala patologin tutkittavaksi.

Vatsaontelon tähystyksessä tähystin viedään vatsaontelon sisään ihon läpi kaksi putkea. Toisella putkella vatsaonteloon pumpataan hiilidioksidia jotta ontelo laajenisi riittävästi näkyvyyttä ja toimenpiteitä varten. Toinen putki on tähystin, jolla tarkastellaan sisäelimiä. Toimenpiteessa yleensä nukutetaan, joten se vaatii leikkaussali olosuhteet.

kolposkopia=  Kohdunkaulan ,emättimen ja ulkosynnyttimien alueen tutkiminen suurentavalla optisella laitteella. Kohdunkaulan tutkiminen on tärkein sillon kun papatutkimuksessa on todettu muutoksia. Jos epäillään syöpää, kolposkopia tehdään kiireellisesti. Jos muutokset ovat lieviä, riittää, että kolposkopia tehdään 4–6 kuukauden kuluessa.

Tutkimus tehdään joskus myös muustakin syystä esim jos ulkosynnyttimien tai emättimen limakalvolla nähdään haavauma, joka ei parane.

Toimenpide suoritetaan gynekologisen tutkimuksen yhteydessä, eikä se edellytä puudutusta tai lääkitystä . Papakokeen tulos on oltava tiedossa ennen kolposkopiaa. Emättimeen asetetaan tähystin, ns. ankannokkaspekula, jolloin emättimen limakalvoa ja kohdunnapukkaa voidaan tarkastella hyvin, ja arviointi tehdään suurentavan mikroskoopin avulla. Yleensä tutkimuksen yhteydessä otetaan kohdunnapukasta tai emättimen limakalvolta näyte patologin tutkimusta varten. Näyte voidaan ottaa myös ulkosynnyttimistä puudutuksen avulla.

Rectoskopia=  Peräsuolen tähystys. Tässä peräsuoli tutkitaan rektoskoopilla eli ohuella suoralla putkella.  Tähystyksellä tutkitaan esim. peräpukamia ja haavaumia. Koepalojakin voidaan ottaa toimenpiteen yhteydessä.

Proctoskopia= Peräsuolen tähystys. Tutkimuksessa peräsuoli tutkitaan lyhyellä suoralla putkella. Tähystyksen ajan potilas makaa vasemmalla kyljellään. Kesto on muutaman minuutin.

Tähystyksellä tutkitaan mahdollisia peräsuolen sairauksia kuten esim.  peräpukamia ja haavaumia. Sen yhteydessä voidaan tarvittaessa suorittaa erilaisia hoitotoimenpiteitä ( esim. koepalan otto, peräpukaman kumiligeeraus ), joista Teille kerrotaan tarkemmin toimenpidekohtaisessa ohjeessa.

                                            Kuvantamistutkimukset

Natiivikuva on aina niveltrauman tutkimus. Sillä diagnosoidaan juksta-artikulaariset murtumat

thorax Rintakehän röntgenkuva. Jossa näkyy vasen keuhko ja osa sydämestä.

Kuvassa näkyvät keuhkopussien mahdolliset nestekertymät ja keuhkojen välissä sijaitseva välikarsina, jossa sydän sijaitsee. Thorax on hyödyllinen epäillessä sydämen vajaatoimintaa.

mammografia on kehitetty rintasyöpien ehkäisemiseksi. Mammografia tehdään aina, kun rinnassa todetaan epäilyttävä kyhmy . oma matalaa jännitettä eli pehmeitä säteitä käyttävä laite, jolla tehtyä kuvausta kutsutaan mammografiaksi.

luuston rtg Luustossa on kohtia, joissa tavallinen röntgenkuva on epätarkka. Esim selkäranka ja osittain lantion seutu ja kallo ovat näitä paikkoja. Näissä kohdin röntgensäteiden kulkureitillä on erilaisia luita ja paljon pehmeitä kudoksia. Ne kaikki jättävät kuvaan omat varjonsa, mikä heikentää itse kohteen näkyvyyttä. Tällöin tietokonekerroskuva on paljon tarkempi kuin tavallinen röntgenkuva.

varjoainekuva Moni elin läpäisee röntgensäteitä suhteellisen vaivattomasti ja siksi niitä ei saada näkyviin ilman varjoainetta. Varjoaineet ovat joko bariumpitoisia (ruuansulatuskanavan tutkimukset) tai ne sisältävät jodia (muut varjoainetutkimukset). Varjoaine valitaan kuvauskohteen mukaan. Potilas voi joko juoda varjoainetta (ruokatorvi ja mahalaukku), varjoaine voidaan annostella letkun kautta (virtsarakko ja virtsaputki) tai ruiskeena (paksusuoli).                                                    Varjoainetta voidaan myös pistää neulalla tutkittavaan kohteeseen. Varjoainetta voidaan myös ruiskuttaa joko laskimoon (sisäelimet) tai valtimoon (sepelvaltimot). Varjoaineen ollessa halutussa paikassa kohde kuvataan, jolloin varjoainetta sisältävät alueet piirtyvät huomattavasti selkeämmin kuvausfilmille.

läpivalaisututkimus Läpivalaisututkimuksissa kuvataan röntgensäteiden avulla kohteita, joista tarvitaan reaaliaikaista kuvaa liikkuvasta kohteesta. Varjoainetta käytetään useimmiten tutkimuksessa. Varjoaine ja sen antotapa vaihtelee tutkimuskohteen mukaan.

Tutkimuksen pituus vaihtelee kuvattavan kohteen ja sen toiminnan mukaisesti. Yleensä kesto noin 30-60min.

Röntgenhoitaja tai radiologi on lähes koko ajan mukana tutkimuksessa.

colografia Paksusuoli täytetään varjoaineella ja ilmalla  peräsuolen kautta. Suolistoa kuvataan useissa eri asennoissa. Kuvattavan maatessa selällään, mahallaan tai kyljellään tutkimuspöydällä.

Suolen supistelua vähentävää lääkettä ,joskus tutkimuksen aikana joudutaan antaan. Tutkimus kestää noin 20-45min. 

urografia eli  virtsaelinten varjoaine kuvaus. Tutkimuksen alussa varjoaine ruiskutetaan kyynärtaipeen laskimoon ja pian tämän jälkeen munuaiset kuvataan ensimmäisen kerran. Ensimmäisestä kuvasta voidaan nähdä, kuinka nopeasti varjoaine erittyy munuaisiin. Heti kun ensimmäinen kuva on otettu, vatsalle asetetaan painesidos, joka estää varjoaineen pääsyn pois munuaisista virtsanjohtimiin. Noin 5–10 minuutin päästä varjoainetta on kertynyt munuaisiin riittävästä ja voidaan ottaa toinen kuva, jolla selvitetään munuaisaltaiden ja virtsanjohdinten yläosan rakennetta.

Painesidos vapautetaan ja  kuvataan varjoaineen kulkeutuminen lopun matkaa virtsanjohtimissa.

angiografia eli verisuonten varjoainekuvaus on paikallispuudutuksessa tapahtuva toimenpide. Varjoainetta ruiskutetaan verisuoniin , jonka aikana otetaan röntgen kuvia halutuilta alueilta.  Sen avulla voidaan selvittää mm. sydämen sepelvaltimoiden tukoksia.

Se vaatii huolellista esitarkkailua ja jälkitarkkailua.

Potilaan suoneen viedään läpivalaisuohjauksella ohut katetri, minkä kautta varjoaine ruiskutetaan suoneen.  Tutkimusta ei voida tehdä jodi allergikolle koska varjoaine on jodipitoista ja saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Mikäli varjoainekuvauksessa ilmenee muutoksia, voidaan potilaalle tehdä saman toimenpiteen aikana pallolaajennus.

TT-tietokonetomografia eli viipalekuvaus. Tutkimuksessa otetaan röntgensäteiden avulla poikkileikekuvia halutulta alueelta. Kuvauskohde voi olla pään, kaulan, vartalon kuin raajojenkin alueelta.

Tutkimus on kivuton. Tutkimuksen aikana tutkittava makaa tutkimuspöydällä liikkumatta ja pöytä liukuu kuvauslaitteen sisään. Kuvauslaitteessa on iso aukko (n. 80 cm) ja se on molemmista päistä avoin, joten kuvaus ei tunnu ahdistavalta.

Magneettikuvaukset Menetelmä perustuu kehossa olevien vetyatomien reagointiin laitteen magneettikentässä. Sen avulla saadaan tarkkoja anatomisia ,että toiminnallisiakin kuvia ilman röntgen säteitä.  Se soveltuu monelaisten kohteiden tutkimiseen vauvoista ikäihmisiin.

Magneettikuvauslaitteessa on kuvaustunneli. Se on ilmastoitu ja valaistu molemmista päistä. Magneettikuvaus kestää noin 15–45 minuuttia.

Magneettitutkimuksessa voidaan käyttää varjoainetta, joka ruiskutetaan käden laskimoon. Varjoaine ei sisällä jodia. Varjoaine antaa tietoa kudosten verekkyydestä ja parantaa kohteen erottumista sekä helpottaa kuvien tulkintaa luotettavan diagnoosin saamiseksi

Isotooppitutkimukset Ihmisen elimistön toimintaa voidaan tutkia lyhytikäisten radioaktiivisten merkkiaineiden eli radioisotooppien avulla. isotooppi annetaan potilaalle yleensä injektiona suoneen tai kudokseen, joissain tapauksissa radiolääke annetaan suun kautta tai hengityskaasun mukana. Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin, jonka avulla se hakeutuu elimistössä haluttuun kohteeseen.

Radioaktiiviset isotoopit lähettävät gammasäteilyä, jota kuvataan gammakameralla. Gammakuvauksen avulla saadaan tietoa tutkittavan kohteen toiminnasta.

Tutkimusta voidaan käyttää esim. tutkittaessa sepelvaltimoiden verenkiertoa, munuaisten toimintaa, luuston aineenvaihduntaa tai reseptorien toimintaa aivoissa.

Ultraääni/kaikukuvaus Ultraäänen avulla voidaan tutkia useimpia vatsan alueen elimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä, lihaksia ja verisuonia. Se on kivuton ja turvallinen tutkimusmenetelmä. Iholle levitetään geeliä ja kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla. Tutkimus kestää 5 - 20 minuuttia. Ultraäänitutkimuksesta ei aiheudu säteilyaltistusta.

Eritenäytetutkimukset

Ulostetutkimukset:

F-Hhb-O Ulosteen veri. Tutkimuksella halutaan selvittää mahdollisesti tapahtuvaa verenvuotoa ruoansulatuskanavassa.

F-SalmVi  Ulostenäyte salmonella epäillyssä.  Tutkimuksella  pyritään selvittämään ulosteessa mahdollisesti esiintyviä salmonellabakteereja.

F-Para-O Ulostenäyte parasiittitautiepäilyssä. tutkimuksella pyritään selvittämään suolistossa esiintyviä parasiittejä (mm.alkueläimiä ja matoja)

Virtsatutkimukset:

U-BaktVi Virtsan bakteeriviljely.

Ysköstutkimukset:

Ex-Syto Ysköksen irtosolututkimus

TBVr, TBVi Tuberkuloosi-yskösnäyte,  Mykobakteeri yskösnäyte

Huimaa niin!

Millaisia kysymyksiä liittyy ikääntyneiden henkilöiden lääkehoidon toteuttamiseen?
Iän myötä elimistön koostumus muuttuu ja osa tulehdukselta suojaavista ja muista kehon suojamekanismeista heikkenee.  Nämä muutokset vaikuttavat iän myötä lääkkeen kulkuun, jakaantumiseen, aineenvaihduntaan ja poistumiseen. Seurauksena voi olla lääkkeen tehon muuttuminen ja iäkäs saa paljon enemmän haittavaikutuksia lääkkeistä kun nuoremmat. Monelle on iän myötä kertynyt myös pitkäaikaisia sairauksia, jotka osaltaan muuttavat elimistön reaktioita lääkkeisiin.
Lääkettä tarvitsee antaa pienempinä annoksina koska ikääntyminen hidastaa lääkkeiden poistumista.
Ikääntyessä kehon koostumus muuttuu niin, että rasvakudoksen osuus suurenee ja veden osuus pienenee. Tämän vuoksi vesiliukoiset lääkkeet, kuten esimerkiksi Digoxin, jakaantuvat vähempään vesimäärään. Tällöin sama tabletti aiheuttaa iäkkäällä korkeamman lääkepitoisuuden ja samalla vahvemman tehon kuin nuorella aikuisella. Rasvaliukoisten lääkkeiden kohdalla tilanne on päinvastainen.
Kaikkien lääkkeiden annostusta ei tarvitse muuttaa ikääntymisen vuoksi. Näin on laita mm. tavallisimpien antibioottien, kuten penisilliinin kanssa. Lääkkeen vaikutuksia elimistössä muuntavat paitsi iän tuomat kehon muutokset myös monet taudit.
Lääkehoidon kokonaisuutta ja sopimattomat lääkkeet tulee huomioida vanhuksella koska farmakokietiikka on muuttunut ,näyttö vanhuksilla on vähäistä ,hoidon tavoitteet ja toiveet voivat olla erillaisia kuin keski-ikäisillä ja myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat. 

Mitkä ovat vanhusten lääkehoidon yleisperiaatteet?
-Säännöllinen seuranta
-Lääkityksen arviointi vähintään kerran vuodessa
-Turvallinen lääkehoito
-Mahdolliset lääkkeiden haittavaikutukset
-Lääkeyhdilstelmiä joilla on kliinisesti merkittävä yhteisvaikutus tulee välttää

Mitkä ovat vanhuksille ongelmallisia lääkkeitä ja miksi?
Iso annos bentsoja: Tenox 20mg,

Oxepam 60mg, Xanor 2mg : aiheuttaa väsymysta ja riippuvuutta
Pitkävaik. bentsot: diatsepaami,
klordiatsepoksidi: aiheuttaa väsymysta ja lääkkeenmyötä kaatumisriski kasvaa
Suolta stimuloivat laksatiivit: Aiheuttaa suolilamaa
Indometasiini:Vaikuttaa keskushermostoon
lyhytvaik. nifedipiini: aiheuttaa hypoteniaa (matala verenpaine,velttous,hypotensio) ja ummetusta.
naprokseeni, piroksikaami: Aiheuttaa suolistovuotoriskin


Mitä Siirin tilanteessa on tärkeää huomioida hänen lääkehoitonsa kannalta
Verenpaineen tarkistus koska on valitellut huimausta ja hänet on löydettu kaatuneena, onko verenpainelääkettä liikaa tai liian vähän. Onko unilääke(Tenox 20 mg) hänelle uusi ja ehkäpä liian voimakas, tulisko annosta pienentää tai mahdollisesti vaihtaa johonkin miedonmpaan. Siiriltä tulee myös tarkistaa häneltä itseltään ,että onko mitään infektion oireita esim.kuumetta, kipua jossain tai esim. kirvelua virtsateissä.

 Mitä kerrot Siirille, mistä huimaus saattaa johtua? 
Kerron edellamainitut asiat jotka saattavat vaikuttaa huimaukseen.