Verinäytetutkimukset
Verinäytelyhenteet:
B= veri
fB= B1-vitamiini, verestä, paastotilassa
P= plasma
fS= A-vitamiini, seerumista,
paastotilassa
fP= rauta, plasmasta, paastotilassa
3.Potilaan tulee tietää, mikä näyte
häneltä tullaan ottamaan, ja pelokasta potilasta on hyvä rauhoitella, jotta
näytteenottohetki olisi hänelle mahdollisen miellyttävä.
Ja tulee opastaa aamuverinäytteen
ottoon siten että ei saa ruokailla ennen sitä, huulia voi kastaa ja korkeintaan
lasin saa juoda vettä. Tupakoimatta tulisi olla 8-12h. Aamulääkkeiden otosta
tulee jutella hoitavan lääkärin kanssa. Usein lääkkeet otetaan vasta näytteen
oton jälkeen.
4.verinäytetutkimuksen normaalit viitearvot
verinäytteet:
B-Hb= hemoglobiini, B-Eryt =erytrosyytit eli punasolu ,Fb-Leuk=
B-Hkr= hematokriitti on verisolujen suhteellinen osuus veren tilavuudesta,
B-Trom= trombosyytit eli verihiutaleet, B-La= lasko (nousee bakteeritulehduksissa
sekä sidekudossairauksissa, joissain syövissä ja kudosvaurioissa) , B-CRP= CRP
ON maksasolujen tuottama valkuaisaine, B-PVK= perusverenkuva (antaa yleiskuvan
verisoluista ja hemoglobiinista), P-K= kalium (veren kalium pitoisuus), P-Na=
natrium (veren suolapitoisuus), P-Ca= kalsium, P-ASAT= se on entsyymi jonka
arvo nousee maksasairauksissa, sydäninfarktissa, P-ALAT= Selvästi merkki
maksasairauksista jos on koholla, P-AFOS= alkalinen fosfataasi on maksasoluissa
toimiva entsyymi, Fs-Krea= kreatiini, liittyy lihasten aineenvaihduntaan,
fp-Kol= kolesteroli, fb-kol-LDL= hyvä kolesteroli, fp-Kol-LDL= paha
kolesteroli, fb-Gluk= glukoosi, B-GHb-A1C= glykoitunut hemoglobiini (koholla
oleva tulos viittaa epätasapainossa olevaan diabetekseen) ,P-INR=
tromboplastiiniaika, P-B12-vit= B12-vitamiini (syanokobolamiinin) tärkeimpiä
lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet, Astrup=
Tähystystutkimukset
mistä tähystyksessä on
kysymys? Tähystystutkimuksia
tehdään ruokatorveen, mahalaukkuun, ohutsuolen alkuosaan, perä- ja
paksusuoleen, kohdunsuuhun ja emättimeen sekä virtsaputken kautta
virtsarakkoon. Tähystimen voi myös viedä ihon läpi esimerkiksi vatsaonteloon
tai niveleen.
Tähystimellä saadaan suora kuvayhteys tutkittavaan kohtaan.
Tähystyksen yhteydessä otetaan myös kudosnäytteitä, joita tutkimalla vaivan
laadusta saadaan tarkempi selko. Lisäksi voidaan tehdä muita toimenpiteitä.
kuinka asiakas
valmistellaan tähystykseen?Riippu tähystyksessä ,mutta esim (Gastroskopia) mahalaukun tähystykseen
tulevan opastus: Ennen tutkimusta tulee olla syömättä 6h ja juomatta 2h.
Edeltävänä iltana ja tutkimus aamuna ennen tutkimusta tulee välttää raakojen
kasvisten syöntiä.
Ruuan 6h ennen tähystystä tulee olla helposti sulavaa keittoa
jos tähystysaika on iltapäivällä tai illalla. Jos aika on aamulla tulee olla
ravinnotta klo 24 jälkeen.
Tarpeelliset lääkkeet voi ottaa normaalisti tutkimuspäivän aamuna
pienen vesimäärän kanssa, 2h ennen leikkausta.
Alkoholia ei tutkimuspäivänä. Gastroskopialähete ja
mahdolliset röntgenkuvat tulee ottaa mukaan tutkimukseen.
mitä tutkimuksessa
tapahtuu? Mahalaukku
tutkitaan ohuella, taipuisalla tähystimellä, joka viedään mahalaukkuun suun
kautta ja edelleen ohutsuolen alkuun. Tähystyksen yhteydessä otetaan yleensä
näytteitä, joiden ottaminen ei aiheuta kipua.
TÄHYSTYKSET
Artroskopia= Nivelen tähystys. Yleisimpiä polven
tähystyksessä hoidettavia vaivoja ovat nivelkierukan repeämä, repeytyneet
nivelsiteet, polvilumpion ongelmat sekä irtokappaleet. Toimenpide tehdään yleensä
paikallispuudutuksessa tai selkäydinkanavaan tehdyssä spinaalipuudutuksessa,
joka puuduttaa koko alaruumiin. Tähystin viedään polviniveleen ihoon tehtävän
pienen viillon kautta. Tähystimen avulla voidaan selvitellä ongelmapolvea
silloin, kuin lääkärin tekemän tutkimuksen ja kuvantamismenetelmien perusteella
ei ole päästy riittävän tarkkaan diagnoosiin.
Nivelen tähystysleikkaus on potilaalle avoleikkausta
miellyttävämpi.
Bronkoskopia= Keuhkoputken tähystys. Keuhkokuvassa tai muissa
kuvantamistukimuksissa löytyneitä muutoksia voidaan selvittää keuhkoputkia
tähystämällä. Tutkimusta ennen annetaan esilääke ja nielu puudutetaan suihkeella.
Tutkimus on kivuton, eikä se yleensä vaikuta hengittämiseen.
Tähystys tehdään yleensä ohuella tähystimellä, jota pystyy
taivutella. Se viedään hengitysteihin joko nenän tai suun kautta potilaan
maatessa tutkimuspöydällä. Aluksi tarkastellaan kurkunpään alue esim.
mahdollisen kurkunpään syövän tai äänihuulihalvauksen toteamiseksi.
Tähystimellä pääsee myös syvemmälle keuhkoputkistoon, jolloin voidaan
silmämääräisesti tarkistaa keuhkoputkiston limakalvon kunto. Tähystimellä
näkyvät keuhkoputkien kasvaimet ja esimerkiksi veriyskän aiheuttava vaurio.
Tähystettäessä voidaan ottaa koepaloja samaan tapaan kuin muissakin
tähystystutkimuksissa.
Erityistapaus on jos keuhkoputkeen on joutunut jokin esine.
tällöin tähystys tehdään jäykällä tähystimellä jonka sisäosa on niin laaja, että sen kautta voidaan poistaa esim
väärään kurkkuun joutunut esine.Putken työntäminen keuhkoputkeen kuulostaa
vaaralliselta, mutta bronkoskopia on aivan turvallinen.
Gastroskopia= Ruokatorven, mahalaukun ja
pohjukaissuolen tähystystoimenpide. Gastroskopia tehdään taipuisalla
tähystimellä, jonka avulla lääkäri pääsee tutkimaan ihmisen yläruoansulatuskanavaa.
Koepalojen otto liittyy usein tutkimukseen , jolloin koepalat tutkitaan
laboratoriossa.
Nieluärsytyksen yökkäilyn takia takia toimenpide saattaa
tuntua hieman epämiellyttävältä ,mutta muuten Gastroskopia on kivuton.
Gastroskopia-tutkimuksessa mahalaukkuun laitetaan ilmaa, mikä
tuntuu turvotuksen tunteena tutkimuksen aikana. Tutkimuksen päätteeksi valtaosa
ilmasta saadaan imettyä pois.
ERCP= Tämä on tarpeen sillon kun potilaalla on akuutin
haimatulehduksen aikana akuutti kolangiitti (krooninen, yleensä hitaasti
etenevä tulehduksellinen sappitiesairaus Se johtaa maksan sisäisten ja
ulkoisten sappiteiden ahtaumiin ja pitkälle edetessään estää sappinesteen
virtauksen ja johtaa maksakirroosiin. Krooninen tulehdus sappiteissä lisää
sappitiehytkasvaimien riskiä.)
Tutkimuksella selvitetään sappi- ja haimateiden rakennetta,
ahtaumia ja tukoksia. Sitä käytetään muiden kuvantamistutkimusten rinnalla.
Tutkimusten yhteydessä voidaan tehdä erillaisia toimenpiteitä sekä näytteitä
tutkittavalta aluuelta pystytään ottaa. Toimenpiteitä ovat esim. sappitiehyeen
kivien poistot, ahtaumien laajentaminen tai niiden hoitaminen putkien eli
stenttien avulla. Mahdollisia komplikaatioita ovat sappitietulehdus ja
haimatulehdus. Riski on kuitenkin pieni. RCP -tutkimukseen liittyy vähemmän
vaaroja kuin sairauksiin, joiden vuoksi tutkimus tehdään.
Laparoskopia= Vatsaontelon tähystys. Se on vaativa
toimenpide ja se tehdään vain erityisen painavin perustein. Tärkein syy
vatsaontelon tähystykseen on kasvaintautien selvittely. Jos jollakin kuvantamismenetelmällä
todetaan vatsassa kasvain, tähystysputken kautta siitä voidaan ottaa koepala
patologin tutkittavaksi.
Vatsaontelon tähystyksessä tähystin viedään vatsaontelon
sisään ihon läpi kaksi putkea. Toisella putkella vatsaonteloon pumpataan
hiilidioksidia jotta ontelo laajenisi riittävästi näkyvyyttä ja toimenpiteitä
varten. Toinen putki on tähystin, jolla tarkastellaan sisäelimiä. Toimenpiteessa
yleensä nukutetaan, joten se vaatii leikkaussali olosuhteet.
kolposkopia= Kohdunkaulan ,emättimen ja ulkosynnyttimien alueen tutkiminen
suurentavalla optisella laitteella. Kohdunkaulan tutkiminen on tärkein sillon
kun papatutkimuksessa on todettu muutoksia. Jos epäillään syöpää, kolposkopia
tehdään kiireellisesti. Jos muutokset ovat lieviä, riittää, että kolposkopia
tehdään 4–6 kuukauden kuluessa.
Tutkimus tehdään joskus myös muustakin syystä esim jos ulkosynnyttimien
tai emättimen limakalvolla nähdään haavauma, joka ei parane.
Toimenpide suoritetaan gynekologisen tutkimuksen
yhteydessä, eikä se edellytä puudutusta tai lääkitystä . Papakokeen
tulos on oltava tiedossa ennen kolposkopiaa. Emättimeen asetetaan tähystin, ns. ankannokkaspekula,
jolloin emättimen limakalvoa ja kohdunnapukkaa voidaan tarkastella hyvin, ja
arviointi tehdään suurentavan mikroskoopin avulla. Yleensä tutkimuksen
yhteydessä otetaan kohdunnapukasta tai emättimen limakalvolta näyte patologin
tutkimusta varten. Näyte voidaan ottaa myös ulkosynnyttimistä puudutuksen
avulla.
Rectoskopia= Peräsuolen tähystys. Tässä peräsuoli tutkitaan
rektoskoopilla eli ohuella suoralla putkella.
Tähystyksellä tutkitaan esim. peräpukamia ja haavaumia. Koepalojakin
voidaan ottaa toimenpiteen yhteydessä.
Proctoskopia= Peräsuolen tähystys. Tutkimuksessa
peräsuoli tutkitaan lyhyellä suoralla putkella. Tähystyksen ajan potilas makaa
vasemmalla kyljellään. Kesto on muutaman minuutin.
Tähystyksellä tutkitaan mahdollisia peräsuolen sairauksia
kuten esim. peräpukamia ja haavaumia.
Sen yhteydessä voidaan
tarvittaessa suorittaa erilaisia hoitotoimenpiteitä ( esim. koepalan otto,
peräpukaman kumiligeeraus ), joista Teille kerrotaan tarkemmin
toimenpidekohtaisessa ohjeessa.
Kuvantamistutkimukset
Natiivikuva on aina niveltrauman tutkimus. Sillä
diagnosoidaan juksta-artikulaariset murtumat
thorax Rintakehän röntgenkuva. Jossa näkyy
vasen keuhko ja osa sydämestä.
Kuvassa näkyvät keuhkopussien mahdolliset nestekertymät ja keuhkojen
välissä sijaitseva välikarsina, jossa sydän sijaitsee. Thorax on hyödyllinen
epäillessä sydämen vajaatoimintaa.
mammografia on kehitetty rintasyöpien
ehkäisemiseksi. Mammografia tehdään
aina, kun rinnassa todetaan epäilyttävä kyhmy . oma matalaa jännitettä eli
pehmeitä säteitä käyttävä laite, jolla tehtyä kuvausta kutsutaan
mammografiaksi.
luuston rtg Luustossa on kohtia, joissa
tavallinen röntgenkuva on epätarkka. Esim selkäranka ja osittain lantion seutu
ja kallo ovat näitä paikkoja. Näissä kohdin röntgensäteiden kulkureitillä on
erilaisia luita ja paljon pehmeitä kudoksia. Ne kaikki jättävät kuvaan omat
varjonsa, mikä heikentää itse kohteen näkyvyyttä. Tällöin tietokonekerroskuva
on paljon tarkempi kuin tavallinen röntgenkuva.
varjoainekuva Moni
elin läpäisee röntgensäteitä suhteellisen vaivattomasti ja siksi niitä ei saada
näkyviin ilman varjoainetta. Varjoaineet ovat joko bariumpitoisia (ruuansulatuskanavan tutkimukset)
tai ne sisältävät jodia (muut varjoainetutkimukset). Varjoaine valitaan
kuvauskohteen mukaan. Potilas voi joko juoda varjoainetta (ruokatorvi ja
mahalaukku), varjoaine voidaan annostella letkun kautta (virtsarakko ja
virtsaputki) tai ruiskeena (paksusuoli). Varjoainetta
voidaan myös pistää neulalla tutkittavaan kohteeseen. Varjoainetta voidaan myös
ruiskuttaa joko laskimoon (sisäelimet) tai valtimoon (sepelvaltimot). Varjoaineen ollessa halutussa
paikassa kohde kuvataan, jolloin varjoainetta sisältävät alueet piirtyvät
huomattavasti selkeämmin kuvausfilmille.
läpivalaisututkimus Läpivalaisututkimuksissa kuvataan röntgensäteiden avulla kohteita, joista
tarvitaan reaaliaikaista kuvaa liikkuvasta kohteesta. Varjoainetta käytetään
useimmiten tutkimuksessa. Varjoaine ja sen antotapa vaihtelee tutkimuskohteen
mukaan.
Tutkimuksen pituus vaihtelee
kuvattavan kohteen ja sen toiminnan mukaisesti. Yleensä kesto noin 30-60min.
Röntgenhoitaja tai radiologi on lähes
koko ajan mukana tutkimuksessa.
colografia Paksusuoli täytetään varjoaineella ja
ilmalla peräsuolen kautta. Suolistoa
kuvataan useissa eri asennoissa. Kuvattavan maatessa selällään, mahallaan tai
kyljellään tutkimuspöydällä.
Suolen supistelua vähentävää lääkettä ,joskus tutkimuksen
aikana joudutaan antaan. Tutkimus kestää noin 20-45min.
urografia eli virtsaelinten varjoaine kuvaus. Tutkimuksen
alussa varjoaine ruiskutetaan kyynärtaipeen laskimoon ja pian tämän jälkeen
munuaiset kuvataan ensimmäisen kerran. Ensimmäisestä kuvasta voidaan nähdä,
kuinka nopeasti varjoaine erittyy munuaisiin. Heti kun ensimmäinen kuva on
otettu, vatsalle asetetaan painesidos, joka estää varjoaineen pääsyn pois
munuaisista virtsanjohtimiin. Noin 5–10 minuutin päästä varjoainetta on
kertynyt munuaisiin riittävästä ja voidaan ottaa toinen kuva, jolla selvitetään
munuaisaltaiden ja virtsanjohdinten yläosan rakennetta.
Painesidos vapautetaan ja kuvataan varjoaineen kulkeutuminen lopun
matkaa virtsanjohtimissa.
angiografia eli verisuonten varjoainekuvaus on
paikallispuudutuksessa tapahtuva toimenpide. Varjoainetta ruiskutetaan
verisuoniin , jonka aikana otetaan röntgen kuvia halutuilta alueilta. Sen avulla voidaan selvittää mm. sydämen
sepelvaltimoiden tukoksia.
Se vaatii huolellista esitarkkailua ja jälkitarkkailua.
Potilaan suoneen viedään läpivalaisuohjauksella ohut katetri,
minkä kautta varjoaine ruiskutetaan suoneen.
Tutkimusta ei voida tehdä jodi allergikolle koska varjoaine on
jodipitoista ja saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Mikäli
varjoainekuvauksessa ilmenee muutoksia, voidaan potilaalle tehdä saman
toimenpiteen aikana pallolaajennus.
TT-tietokonetomografia eli viipalekuvaus. Tutkimuksessa
otetaan röntgensäteiden avulla poikkileikekuvia halutulta alueelta. Kuvauskohde
voi olla pään, kaulan, vartalon kuin raajojenkin alueelta.
Tutkimus on kivuton. Tutkimuksen aikana tutkittava makaa
tutkimuspöydällä liikkumatta ja pöytä liukuu kuvauslaitteen sisään.
Kuvauslaitteessa on iso aukko (n. 80 cm) ja se on molemmista päistä avoin,
joten kuvaus ei tunnu ahdistavalta.
Magneettikuvaukset Menetelmä perustuu kehossa olevien
vetyatomien reagointiin laitteen magneettikentässä. Sen avulla saadaan tarkkoja
anatomisia ,että toiminnallisiakin kuvia ilman röntgen säteitä. Se soveltuu monelaisten kohteiden tutkimiseen
vauvoista ikäihmisiin.
Magneettikuvauslaitteessa on kuvaustunneli. Se on ilmastoitu
ja valaistu molemmista päistä. Magneettikuvaus kestää noin 15–45 minuuttia.
Magneettitutkimuksessa voidaan käyttää varjoainetta, joka
ruiskutetaan käden laskimoon. Varjoaine ei sisällä jodia. Varjoaine antaa
tietoa kudosten verekkyydestä ja parantaa kohteen erottumista sekä helpottaa
kuvien tulkintaa luotettavan diagnoosin saamiseksi
Isotooppitutkimukset
Ihmisen elimistön toimintaa
voidaan tutkia lyhytikäisten radioaktiivisten merkkiaineiden eli
radioisotooppien avulla. isotooppi annetaan potilaalle yleensä injektiona
suoneen tai kudokseen, joissain tapauksissa radiolääke annetaan suun kautta tai
hengityskaasun mukana. Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin,
jonka avulla se hakeutuu elimistössä haluttuun kohteeseen.
Radioaktiiviset isotoopit lähettävät gammasäteilyä, jota
kuvataan gammakameralla. Gammakuvauksen avulla saadaan tietoa tutkittavan
kohteen toiminnasta.
Tutkimusta voidaan käyttää esim. tutkittaessa sepelvaltimoiden
verenkiertoa, munuaisten toimintaa, luuston aineenvaihduntaa tai reseptorien
toimintaa aivoissa.
Ultraääni/kaikukuvaus Ultraäänen avulla voidaan tutkia
useimpia vatsan alueen elimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä,
lihaksia ja verisuonia. Se on kivuton ja turvallinen tutkimusmenetelmä. Iholle
levitetään geeliä ja kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla. Tutkimus
kestää 5 - 20 minuuttia. Ultraäänitutkimuksesta ei aiheudu säteilyaltistusta.
Eritenäytetutkimukset
Ulostetutkimukset:
F-Hhb-O Ulosteen veri. Tutkimuksella halutaan
selvittää mahdollisesti tapahtuvaa verenvuotoa ruoansulatuskanavassa.
F-SalmVi Ulostenäyte salmonella epäillyssä. Tutkimuksella pyritään selvittämään
ulosteessa mahdollisesti esiintyviä salmonellabakteereja.
F-Para-O Ulostenäyte parasiittitautiepäilyssä.
tutkimuksella pyritään selvittämään suolistossa esiintyviä parasiittejä
(mm.alkueläimiä ja matoja)
Virtsatutkimukset:
U-BaktVi Virtsan bakteeriviljely.
Ysköstutkimukset:
Ex-Syto Ysköksen irtosolututkimus
TBVr, TBVi Tuberkuloosi-yskösnäyte, Mykobakteeri yskösnäyte